torstai 7. kesäkuuta 2018

Mitä kuuluu?

Siitä on kokonainen kuukausi, kun viimeksi julkaisin mitään. Musta ei luultavasti koskaan tule sellaista säännöllisesti postailevaa blogaajaa. Enkä ole siitä edes pahoillani. Haluan olla vapaa tekemään vapaa-ajallani ihan mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Niinhän sen pitääkin mennä. Mitä järkeä sanassa 'vapaa-aika' muuten edes olisi? 


Mitä sitten olen tehnyt? Käynyt Tampereella, Helsingissä, Lappeenrannassa, Hangossa ja Tukholmassa. Jos käymisellä tarkoitetaan läpikulkua tai hetkellistä pysähtymistä, listasta tulisi huomattavasti pidempi. Olen tehnyt monta asiaa ensimmäistä kertaa. Snorklannut märkäpuvussa, tutkinut planktonia, päässyt lukiokurssista kirkkaasti läpi ilman kirjaa, juottanut komponentteja kiinni piirilevyyn, ollut mopon kyydissä, juonut siideriä... Lista on aika pitkä. Ainiin, mulle sattui kaiken tämän lisäksi myös eräs todella... miten sitä nyt kuvailisi... ennalta-arvaamaton juttu. Joku remppajätkä tuli iskemään mua metsässä lenkillä ollessani. Tiedoksi vaan kaikille miehille (ja tietysti myös naisille): "Sulla on nätti perse. Lähtisitkö kahville?" ei ole kovin hyvä iskurepliikki. En selitä mistään tässä kappaleessa kertomistani asioista tämän enempää. Miksikö? Jotta saisitte käyttää mielikuvitustanne.


Netin informaatiotulvassa kahlatessani törmäsin harrastukseen nimeltään nukkejen uudelleen maalaaminen (doll repainting kuulostaa huomattavasti paremmalta). Se vaikutti mielestäni aika mielenkiintoiselta. Menin siis kirpparille ja ostin sieltä jonkun barbien. Poistin vanhat kasvot, heitin likaisen ja rikkinäisen mekon pois sekä siistin hiuksia. Kuten kuvasta näkyy, hän on vielä keskeneräinen. Mitä ihmettä teen hänellä, kun saan hänet valmiiksi? En tosiaan tiedä. Ehkä perustan hänelle oman instan ihan vain huvin vuoksi, annan pois tai jätän kaapin pohjalle lojumaan. 


Laitoin joskus aikoja sitten mandariinin siemenen itämään ja tältä se näyttää nyt. Sekin oli kai vain yksi järjettömistä ideoistani. Kuka hullu muka alkaisi kasvattaa runsaasti valoa kaipaavaa mandariinipuuta Suomessa? Mä tietenkin.

Tässäkään postauksessa ei oikeastaan ole ollut mitään järkeä. Miksi toisaalta pitäisikään olla? Juuri järjettömien asioiden tekeminen saattaa herättää luovuuden kukoistamaan. Ehkä joku saa tästä postauksesta jonkin elämää mullistavan idean. Tai sitten ei. Ainakin olen jättänyt tähän maailmaan taas uuden jäljen olemassaolostani.

3 kommenttia:

  1. Osaat selkeästikin pitää itsellesi viihdyttävää seuraa. Kerro heti jos mandariinipuuhun ilmestyy yksikin mandariini!

    VastaaPoista
  2. Tuo nukke tulee takuulla näyttämään hyvältä kunhan saat sen valmiiksi!
    Ja voi luoja näitä ihmisiä, joiden käytöstavat on tuota luokkaa. Tekee oikein pahaa lukea tuollaista, vaikka lähinnä tuo taisi olla jälkeenpäin huvittavaa.

    VastaaPoista
  3. Vitsit tuo doll repainting vaikuttaa mielenkiintoiselta touhulta! Pitää kyllä ehdottomasti itelläkin kokeilla :) Jäin lukijaksi, blogis vaikuttaa just mun makuun sopivalta <3

    https://mietinsinua.blogspot.com/

    VastaaPoista