Mitä kuuluu?

On kulunut aivan järjettömän pitkä aika siitä, kun viimeksi kerroin kuulumisiani. Paljon on tapahtunut (yllätys, yllätys). Ensimmäinen vakava suhde oli ja meni. Se päättyi siihen, että emme sittenkään halunneet samoja asioita, vaikka aluksi näyttikin siltä. Meillä oli suuri ikäero ja hänen elämäntilanteensa oli täysin erilainen kuin mun, joten ehkä sillä oli jotain tekemistä asian kanssa. Tai siis kyllähän ikäerosuhteet joidenkin kohdalla toimivat. Seuraan erästä tubettajaa, Julia Zelgiä, jonka tuleva vaimo on häntä 37 vuotta vanhempi. He ovat niin onnellisia yhdessä, että heidän yhteisvideonsa saavat mut aina hymyilemään. Muistakaa siis aina, että ikä todella on vain numero. 

12.8. oli vihdoin se päivä, jota olin odottanut innolla jo vuosia. Täytin vihdoin 18! Olen aikuinen! Jee! Tai no lain mukaan aikuinen, mutta henkisesti en välttämättä ihan vielä. Heh. Kuten jotkut saattavat kuvasta havaita vanhempani veivät mut Flamingoon juhlistamaan tätä merkittävää tapausta. Tämän jälkeen alkoikin sitten tuskainen ajokortin tavoittelu. Sain sen taskuuni vasta neljännen inssin jälkeen. Mua nimittäin jännitti joka kerta niin mahdottomasti, että tein aina jonkun tyhmän mokan. Sain sen kortin vain, koska lähdin suorittamaan inssin Pohjanmaalle isovanhempieni asuinpaikkaan. Inssiheppu oli mukava ja landemaisissa maisemissa ajaminen oli huomattavasti helpompaa kuin Lahden keskustassa. 

4.11. pääsin mukaan Kaikki vastaan 1 liveyleisöön. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Saimme ennen ohjelman alkua pullollisen Kanesin uutuusmakua ja pussillisen suolaisen munkin makuisia sipsejä. Meitä kehotettiin taputtamaan kovaa ja olemaan edustavia. Mua näkyi vain muutaman kerran vilaukselta. 

Se on nyt sitten vuosi 2018 lusittu loppuun. Uutena vuotena olin kavereiden kanssa paukuttelemassa pommeja. Tai en mä yhtään niistä edes sytyttänyt, koska pelkään aina niiden olevan viallisia ja räjähtävän naamalle. Jokavuotinen perinteeni on kuitenkin yrittää ottaa ilotulitteista kuvia. Ja, kuten huomaatte, eihän niistä koskaan mitään edustavia tule. 

Jos yllä olevat kuvat näyttävät täysin oudoilta, käy kurkkaamassa edellinen kuulumistenkertomispostaukseni täältä. Kuten huomaatte sain nukkeni vihdoin maalattua loppuun. Jee! Mitä mieltä olette? Mandariinipuuhun tuli kesän aikana kolme uutta lehteä. Yksi niistä tosin kuivui pois hetki sitten. Kasviparka ilmeisesti kärsii talvesta yhtä paljon kuin mäkin. Pitäisiköhän sille ostaa joku kasvilamppu? 

Tällaista höpöttelyä tällä kertaa. Kommenttiboksi on aina auki, jos tämä postaus herätti jotain ajatuksia. Luen mielelläni.